Kirjoitin kirjeenvaihtoilmoituksen kahdeksanvuotiaana Koululainen-lehteen. Loppukaneettina totesin, että “kuva ois kiva, muttei pakollinen”. Ja sehän pätee myös rekrytointien ensimmäiseen vaiheeseen, jossa arvioidaan osaamista ja kokemusta.
Työhakemuksessa hakija kertoo osaamisestaan ja kokemuksestaan. Työhaastattelussa tarkennetaan henkilön sopivuutta, odotuksia työnantajalle ja tutustutaan hakijan persoonaan. Anonyymi rekrytointi työnhaun ensimmäisessä vaiheessa laajentaa ihmismassaa, josta valita haastateltavia. Silloin esimerkiksi hakijan nimi tai äidinkieli ei estä hakijan kutsumista työhaastatteluun. Hakijat ovat aidosti vertailukelpoisia keskenään, ilman meihin ohjelmoituja ennakkoasenteita.
Joskus ajattelemme, että CV ilman henkilötietoja tai hakijan pärstäkuvaa on suppeampi, kuin sellainen CV, josta nämä löytyvät. Vertaile näitä kahta ansioluetteloa, joista toinen on anonymisoitu. Onko niissä oikeasti mitään relevanttia eroa siihen, kumman hakijan kutsuisit haastatteluun?
